Tänään joulukuun kuudentena päivänä juhlistamme satavuotiasta Suomea.
Mutta millaista oli elämä Turussa sata vuotta sitten?
Suureen juhlaan ei vielä 6. Joulukuuta 1917 ollut syytä. Ensimmäinen maailmansota ja Venäjän vallankumous koettelivat kaupunkia. Turku oli kahtiajakautunut ja tilanne kaupungissa vallankumouksellinen. Marraskuun yleislakon vaikutukset näkyivät edelleen ja Tähtitornin huipulla liehui punalippu. Joulukuun kuluessa tilanne kaupungissa kärjistyi entisestään.
Sekasorron keskellä kuitenkin elettiin arkea. Raitiovaunut olivat osa katukuvaa, samoin kuin vossikat. Polkupyöräilyä varten tuli hakea lupa, eikä ilman etulyhtyä liikenteeseen ollut asiaa. Elintarvikkeista oli pulaa. Maito ja leipä olivat kortilla. Kahvin tuonti viivästyi sodan takia ja kauppoihin sai jonottaa.
Kuitenkin myös nautintoja riitti: elokuvateatterissa pyöri Sherlock Holmes ja rosvokolmikko ja kuukautta aikaisemmin kaupunkilaiset olivat saaneet nauraa maailmankuulun Charlie Chaplinin elokuville. Turun työväen teatteri sekä Tampereen teatteri järjestivät näytöksiä liki päivittäin. Turun historiallinen museo Turun linnassa oli avoinna yleisölle ja Turun taidemuseossa avautui uusi näyttely. Myös tanssikoulu mainosti joulukurssejaan kiinnostuneille.
Kuudes joulukuuta saatiin Turun Sanomista lukea, että hallituksen puhemies oli kahta päivää aikaisemmin ”lausunut julki kansamme tahdon erota Venäjästä”. Joulukuun neljäs päivä julistettiin lehdessä suureksi merkkipäiväksi, joka aloittaisi ”uuden, entistä onnellisemman, aikakauden maamme historiassa”. Seuraavana päivänä, 7. joulukuuta, tuli lisää hyviä uutisia: eduskunnan täysistunto oli puoltanut tapaamisessaan 6.12. Suomen itsenäistymistä. Jo samana päivänä järjestettiin tapahtuman kunniaksi Turussa palokunnantalolla isänmaallinen juhlatilaisuus, johon oli kutsuttu kaikki kaupunkilaiset puolueeseen katsomatta. Tilaisuuden ohjelmaan kuului puhe suomeksi sekä ruotsiksi ja Soitannollinen Seura esitti laulut Maamme, Korsholma sekä Finlandia.
Kaiken tämän keskellä valmistauduttiin Turussa joulunviettoon. Lehdissä mainostettiin joululahjoiksi sopivia kirjoja ja joulupöytään oli tarjolla ”vähän vikaantuneita lanttuja” sekä kuivakalaa ja turkulaisten panimoiden oluita. Varakkaimmilla kaupunkilaisilla oli mahdollisuus hankkia joulukukkia ja marmeladeja.
Nykynäkökulmasta joulun ruokaperinne saattaa näyttää vaatimattomalta ja elintarvikepula teki siitä vielä niukempaa. Mahdollisuuksien mukaan kuitenkin pyrittiin tarjoamaan yltäkylläinen ateria, joka erosi arki-illallisen antimista. 1900-luvun alussa kinkku ei ollut vakiintunut joulupöytään, ja niillä kenellä oli mahdollisuus saada lihaa juhla-aterialle, oli se usein lammasta. Joulupuuro oli oleellinen osa joulutarjoiluja, mutta vielä tuolloin se oli kaura- tai ohraryyneistä keitettyä. Täällä Lounais-Suomessa myös sallati eli rosolli sekä peruna- ja lanttulaatikko kuuluivat jo joulupöytään. Voita oli pöydässä kun siihen oli mahdollisuus.
Sadassa vuodessa Suomi ja Turku ovat kokeneet paljon. Pöydän antimet ovat runsastuneet, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi lauletaan yhä samoja lauluja kuin vuonna 1917. Punalippujen sijaan tangoissa liehuvat kuitenkin siniristiliput ja ikkunoilla loistavat kaksi kynttilää. Sadassa vuodessa joulukuun kuudennesta päivästä on tullut kansan yhteinen juhlapäivä.
Tämä luukku on osa Varpublogien joulukalenteria,
Sadassa vuodessa Suomi ja Turku ovat kokeneet paljon. Pöydän antimet ovat runsastuneet, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi lauletaan yhä samoja lauluja kuin vuonna 1917. Punalippujen sijaan tangoissa liehuvat kuitenkin siniristiliput ja ikkunoilla loistavat kaksi kynttilää. Sadassa vuodessa joulukuun kuudennesta päivästä on tullut kansan yhteinen juhlapäivä.
Teksti: Johanna Eronen / Arjen pilkahduksia
Tämä luukku on osa Varpublogien joulukalenteria,
katso kaikki tähän astiset luukut! Luvassa ainakin DIY-vinkkejä, reseptejä ja arvontoja.
